Oli siis miun vuoro tehdä Irinaa, ja vaikka kerta ei ensimmäinen ollutkaan, kohtauksen valtava tekstimäärä pelotti etukäteen ja lähdin tekemään ennakkoasenteella, että mitähän tästä taas tulee...
Kuten arvata saattaa, eihän siitä ensin tullutkaan yhtään mitään. Juoksin patjalla, ympäri lavaa, taas patjalla, olin liian kiinni tekstissä ja tein kaiken ihan väärin, vaikka Tiina välillä näytti kädestä pitäen, miten mennään. Tiina sanoikin, että jos se pitkä askel jää tänään ottamatta, niin sitten jäät sinäkin tekstin kuvituksen tasolle. Eikä silti onnistu. Kerkesin miettimään muutamaan otteeseen, että nyt riittää, miusta ei ole mihinkään, en hae TeaKiin, lopetan koulun ja lähden lapioimaan sitä hevosenlantaa jollenkin ratsastuskoululle. Ja silti jatkettiin.
Söheltämiseni jatkuttua jo hyvän aikaa Tiina sanoi, että nyt näytellään niin HUONO kohtaus, kuin ikinä osaatte. Taru ja Liisa, jotka tekivät Olgaa ja Mašaa, tekivät kaiken niin yli ja "huonosti", että siitä tuli oikeasti hyvää. Ja Minna se vaan ei saa ajatuksesta kiinni, kuvittaa tekstiä ja suorittaa. Mukaan otettiin muut Irinat tukemaan, eli huutamaan korvaan, tönimään ja riuhtomaan. Harjoitukset alkoivat jotenkin muistuttaa viime syksyn ensimmäisiä EN USKO, PATJALLE!-tunteja.
 |
| Kuuluisa punainen patja |
Tehtiin sitten vielä uudestaan ja Tiina neuvoi, että itku tulee, jos tulee, sitä ei pidä työntää väkisin. Ei tosin uusinnassa paljoa vaadittu, sillä tunteet olivat edelleen niin pinnassa ja saatiin vihdoin kohtaus kunnialla päätökseen. Kertun sanoin aikamoinen taistelu se olikin.
Ja tämän päivän treenit todistivat jälleen kerran, miten tärkeää on toimia ensemblena ja vaikuttua muista ihmisistä. Hieno esitys tulee, kaikki vaan lippuja varaamaan ja huhtikuussa katsomaan!
Väsynein, mutta huojentunein terveisin,
Minna
P.S. Tässä vielä kuvia viime viikon harjoituksista :D
 |
| Puvustuskokeiluja |
 |
| Moskovaan, Moskovaan, Moskovaan!!! |
 |
| Irina x 4 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti