Varsinainen jytäkkä, energiapatukka

Hämmentävä blogikirjoitus! Käykää lukemassa! 

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/29820/3-3-3-3-3-3

Minä, Paviaani ja Ismo

Joo. Pitää mainita tähän alkuun, että tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjotukseni ja otan tämän haasteen rohkeasti vastaan ja katsotaan mitä miehen käy.
Noniin, nyt ois siis menossa 5 x 3 sisarta world tour '13  ja takana on 7 esitystä ja jäljellä olisi reilu puolet mokoma lisää. Fiilis on hyvä tähän mennessä ja olen onnellinen siitä, että fyysisesti olen vielä varsin hyvin voivana mitä nyt vatsa toiminut esityspäivinä tavallista sutjakkaammin.
No onhan sitä tullut jännitettyä niin maan perusteellisesti. En minä sentään hölmö ole. Ketä tahansa jännittäisi se, että menee ihmisten eteen ylisosiaalisen tilanteeseen tiedostaen sen, että jos unohtaa vuorosanansa niin esityksen jälkeen sinun on tuleva lynkattavaksi pesäpallomailojen kera.
Noh noh voin kertoa ettei asia ole ihan niin.
Itsellä on ollut vaikeuksia oman hahmon identiteetin kanssa ja välillä on olo kuin murkkuikäisellä paviaanilla sen sijaan, että hahmo olisi auktoriteettia huokuva liideri. Mutta olen hyvä jätkä, niin myös itselleni ja siksi myös armollinen itseäni kohtaa. Tämä on ensimmäinen näytelmä missä olen mukana joten olen pyrkinyt viestittämään itselleni, että nauti jätkä nyt perkele tälläisestä once in a lifetime kokemuksesta. Ja voin kertoa, että kaiken tuskan hikeä kuoruttavani kehoni alla olen nauttinutkin esittämisestä.
Positiivisena asiana olen huomannut, että roudaaminen on aika hauskaa. Näillä kiertue esityksillä kun ollaan pystytetty lavoja, katsomoja ja valoja niin on ollut varsin miellyttävä olo. Soijane paita päällä kantaa tavaroita ja suunnata valoja ja sitten tauoilla toisessa kädessä banaani ja toisessa kesberi niin on se ollut aika sydäntä lämmittävää.
Huomenna on luvassa hieno päivä. Ensiksi show ainoassa ja oikeassa Kontiolahdessa ja sen jälkeen illalla olisi Ismo Alangon keikka. Huh huh, huomenna Timoskaisen poikaa nukuttaa!

Mutta ystäväiseni, minä jatkan täällä, jatkakaa te siellä.

Sampsa

Hymy levenee

Jännitys. Aamupala. Pakollinen facebookisa käynti. Perhoset kropasa. Plarin lukemine vielä kertaalleen.  Kahavilan laitto. Vääntöä vatsanpohojasa. Oman rekvisiitan huolehtimine paikoilleen. Lenkki. Äänenavaus. Yhteine lämppä tanssin muodosa. Oma keskittymine. Ensi-ilta…

     Kuudes nelijättä, no siihen on vielä aikaa. Kuudes nelijättä yllätti meidät kaikki, sillä se varmana hyppäs pari kuukautta omasta kalenteripaikastaan eelle. Suht normaalisti enskapäivä lähti liikkeelle, mitä nyt vähä pitempään sai nukkua. Koko ajan oli pientä jännitystä ilimasa, mutta varsinainen vatsanvääntö alako, ko mentiin laittamaan kahavilaa valmiiksi Urkalle. Tänään tänne tulee oikiasti ihimisiä kattomaan meitä!  Niin joo ja saatiinhan me meijän hienot 5x3 Sisarta hupparit, nyt kelepaa edustaa!

     Oma valmistautuminen esitykseen on vuoden aikana koko ajan tullut selevemmäksi. Nyt tietää, että tarvitsee kunnon lämmittelyn, joko lenkki tai salilla polokeminen. Sinänsä oman polven loukkaaminen toi uusia ulottuvuuksia tähänki, sillä muuten en varmasti olis löytäny salilämmittelyä myös työkalupakkiini. Ennen enskaria siis lenkkarit jalakaan ja menoks. Yhteisesä lämpäsä nostettiin Väkivahvaporukkana hienosti latausta tulevaan vetoon, ihan taisi ohojaajakin liikuttua meidän energiastamme. Tällä porukalla kyllä pystyy lähtemään luottavaisin mielin kohti tulevia esityksiä. :)  

     Meillä oli mieletön yleisö, joka oli koko ajan täysillä mukana. Myös meijän näyttelijöiden energia oli katosa, vaikka työntäyteinen viikko oli takana. Aivan tajuton fiilis oli läpi esityksen. Kyllä tää biisi jo näköjään tarviki yleisön, sillä jokainen veti heti satanen lasisa. Tottakai siellä tuli mokia, mutta onneks kukaan ei jääny niihin lepäilemään. Tästä on hyvä lähtiä tuleviin keikkoihin ja esityksiin, vielä rooli syventyy ja aina voi tehä kaiken paremmin niin ja tietysti voihan se huonomminkin mennä. 

Pieni haikeus iski kieltämättä esityksen jäläkeen. Tätä me ollaan harijoteltu ja tähän ollaan tähätty. Miten tää vuosi on voinu mennä näin nopiaa? Kohta shhh.. ei puhuttakkaan siitä vielä, nyt nautitaan !

 

Sydämellä

Martta M-P/Natalia

Ajatuksia ensi-illan aattona

On vaikeaa ymmärtää että huomenna se tapahtuu, 5 x 3 Sisarta saa ensi-iltansa.
Kun luen ensimmäistä blogipäivitystäni, hymyilyttää. Mitä kaikkea sen päivän ja tämän päivän välille onkaan mahtunut. Nyt meillä on jo kokonaiset roolit ja yhteiset roolikaaret.

Silti tuntuu että haluaisin vielä etsiä lisää ja löytää enemmän. Odotan mielenkiinnolla esitysrupeamaa, mutta kaikista kivointa on yhdessä tekeminen ja pohtiminen. Eikö me voitais treenata vielä vähän?
Olen ollut yllättävän tyyni ja huoleton viime viikkoina, vaikka tekemistä ja työtä riitti paljon. Alkutalvi oli älyttömän ahdistavaa seilaamista itsen löytämisen ja roolin löytämisen kanssa. Roolini ja ymmärtämykseni varmasti kehittyy vielä esitysrupeaman jälkeenkin, mutta suurin työ on nyt takana.

Suurin oppimisen paikka tänä keväänä on minulle itselleni ollut tilan antaminen. Minulla on ollut taipumus haluta olla näkyvillä, mutta tämän vuoden aikana se on jalostunut johonkin parempaan; siihen, että olen yksi tärkeä osa ensembleä joka elää ja hengittää yhteisvoimin. Minä en ole tärkeä, vaan se, minkä osa minä olen. Näin isossa ryhmässä on ajatellut että mitä jos jään jalkoihin ja muutun näkymättömäksi. Sitä on yllättävän vaikeaa tunnustaa tällä tavoin. 

Moni on kysynyt, että joko jännittää. Ehkä. En osaa sanoa.
Ehkä osaan kertoa tarkemmin jälkeenpäin.

Nyt pitää lähteä lenkille ja hoitamaan asioita! Tulkaa katsomaan meitä, ette pety!

Kun unohdan itseni, muutun näkyväksi.
Emma C.

Väkivahva kirjastossa ja radioaalloilla

Ensi-iltaviikko pärähti käyntiin eilen tiistaina, kun tuhdisti suklaamunia syöneet väkivahvalaiset rantautuivat jälleen Urkalle. Tutussa harjoittelupaikassa ei kuitenkaan kauaa viivytty, kun autot starttasivat lounaan jälkeen kohti Joensuun pääkirjastoa. Ohjelmassa oli lehdistötilaisuus, jossa esitimme kohtauksen näytelmästämme.  

Valmiina lähtöön! Takana Urkka.

5x3 Sisarta lehdistötilaisuus -juliste kirjaston aulassa.

Tarjolla oli myös ihan Venäjältä asti tuotuja karamelleja, joilla houkuttelimme paikalle hyvän määrän katsojia. Ohjaaja Tiina kertoi yleisölle näytelmän tekemisestä ja prosessista sekä koulutuksestamme, Taru puolestaan avasi samoja asioita noin niin kuin opiskelijan näkökulmasta. Yleisö ja toimittaja kyselivät kysymyksiä, joista osaan saatatte saada vastauksen lukemalla huomisen päivän Karjalaisen. Siellä on nimittäin meistä juttu, muistakkeee lukea ja kauempana olevat internetin välityksellä.

"Melli suuhun!" Andrei, Irina ja Olga jakamassa karkkia ja flyereita.

Pari Masaa ja Olga valmistautumassa esitykseen.

Markkinointi jatkui vielä Tiinan ja Heidin toimesta radioaalloilla, Yle Pohjois-Karjalan taajuuksilla. Haastattelussa puhuttiin asiaa, muistettiin täsmälleen koko Pohjois-Karjalan opisto ja ammattiopisto Niittylahden nimi, etsittiin synonyymia pahoille sanoille ja tehtiin Askosta tuleva arkeologi.

3 yötä ensi-iltaaaan!

Rakkaudella,

Riikka

Arvonta suoritettu

Kuka sisarista olet? -kyselyyn vastanneiden kesken on nyt arvottu liput

Arvonta suoritettiin seuraavissa olosuhteissa:

Onnettarena toimi lumo-linjan opiskelija mainio Heikki Otava,
onnenhattuna Mustosen Heidin pipo ja hatun pitelijänä allekirjoittanut.


Ja voittajaksi selviytyi:

Inka Kyytinen

Onneksi olkoon !


Aurinkoisin terveisin,
Martta P

ps. ENSKARI TÄLLÄ VIIKOLLA IHAN MAHTAVAA !

5x3 Sisarta lehdistökuvat:lehdistökuvat