On vaikeaa ymmärtää että huomenna se tapahtuu, 5 x 3 Sisarta saa ensi-iltansa.
Kun luen ensimmäistä blogipäivitystäni, hymyilyttää. Mitä kaikkea sen päivän ja tämän päivän välille onkaan mahtunut. Nyt meillä on jo kokonaiset roolit ja yhteiset roolikaaret.
Silti tuntuu että haluaisin vielä etsiä lisää ja löytää enemmän. Odotan mielenkiinnolla esitysrupeamaa, mutta kaikista kivointa on yhdessä tekeminen ja pohtiminen. Eikö me voitais treenata vielä vähän?
Olen ollut yllättävän tyyni ja huoleton viime viikkoina, vaikka tekemistä ja työtä riitti paljon. Alkutalvi oli älyttömän ahdistavaa seilaamista itsen löytämisen ja roolin löytämisen kanssa. Roolini ja ymmärtämykseni varmasti kehittyy vielä esitysrupeaman jälkeenkin, mutta suurin työ on nyt takana.
Suurin oppimisen paikka tänä keväänä on minulle itselleni ollut tilan antaminen. Minulla on ollut taipumus haluta olla näkyvillä, mutta tämän vuoden aikana se on jalostunut johonkin parempaan; siihen, että olen yksi tärkeä osa ensembleä joka elää ja hengittää yhteisvoimin. Minä en ole tärkeä, vaan se, minkä osa minä olen. Näin isossa ryhmässä on ajatellut että mitä jos jään jalkoihin ja muutun näkymättömäksi. Sitä on yllättävän vaikeaa tunnustaa tällä tavoin.
Moni on kysynyt, että joko jännittää. Ehkä. En osaa sanoa.
Ehkä osaan kertoa tarkemmin jälkeenpäin.
Nyt pitää lähteä lenkille ja hoitamaan asioita! Tulkaa katsomaan meitä, ette pety!
Kun unohdan itseni, muutun näkyväksi.
Emma C.
Hyvä Emma!
VastaaPoista