Joo. Pitää mainita tähän alkuun, että tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjotukseni ja otan tämän haasteen rohkeasti vastaan ja katsotaan mitä miehen käy.
Noniin, nyt ois siis menossa 5 x 3 sisarta world tour '13 ja takana on 7 esitystä ja jäljellä olisi reilu puolet mokoma lisää. Fiilis on hyvä tähän mennessä ja olen onnellinen siitä, että fyysisesti olen vielä varsin hyvin voivana mitä nyt vatsa toiminut esityspäivinä tavallista sutjakkaammin.
No onhan sitä tullut jännitettyä niin maan perusteellisesti. En minä sentään hölmö ole. Ketä tahansa jännittäisi se, että menee ihmisten eteen ylisosiaalisen tilanteeseen tiedostaen sen, että jos unohtaa vuorosanansa niin esityksen jälkeen sinun on tuleva lynkattavaksi pesäpallomailojen kera.
Noh noh voin kertoa ettei asia ole ihan niin.
Itsellä on ollut vaikeuksia oman hahmon identiteetin kanssa ja välillä on olo kuin murkkuikäisellä paviaanilla sen sijaan, että hahmo olisi auktoriteettia huokuva liideri. Mutta olen hyvä jätkä, niin myös itselleni ja siksi myös armollinen itseäni kohtaa. Tämä on ensimmäinen näytelmä missä olen mukana joten olen pyrkinyt viestittämään itselleni, että nauti jätkä nyt perkele tälläisestä once in a lifetime kokemuksesta. Ja voin kertoa, että kaiken tuskan hikeä kuoruttavani kehoni alla olen nauttinutkin esittämisestä.
Positiivisena asiana olen huomannut, että roudaaminen on aika hauskaa. Näillä kiertue esityksillä kun ollaan pystytetty lavoja, katsomoja ja valoja niin on ollut varsin miellyttävä olo. Soijane paita päällä kantaa tavaroita ja suunnata valoja ja sitten tauoilla toisessa kädessä banaani ja toisessa kesberi niin on se ollut aika sydäntä lämmittävää.
Huomenna on luvassa hieno päivä. Ensiksi show ainoassa ja oikeassa Kontiolahdessa ja sen jälkeen illalla olisi Ismo Alangon keikka. Huh huh, huomenna Timoskaisen poikaa nukuttaa!
Mutta ystäväiseni, minä jatkan täällä, jatkakaa te siellä.
Sampsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti