Minuu ressaa

Miun päiväkirjassa on viimeaikoina lukenu lähinnä seuraavaa: en osaa mitään, en saa mistään kiinni, hitto oon huono, en käsitä miksen tajuu mitään. MIKS YRITÄN OLLA HYVÄ ja sit tulee kakkelia. En oikeesti voi olla näin HUONO, miksen saa kiinni mistään. Plus aika paljon kirosanoja.

Mun ahdistus on ollut monenlaista. Eikä varmasti pelkästään sitä tervettä. 

Oon tällä hetkellä aika lukossa Andrein kanssa. Tosi lukossa. Ja se lukko on aiheuttanut sen, että palaan vanhoihin maneereihin. Tervetuloa kuvitus ja tekstin värittäminen, sekä venyttäminen. Tänään oon kuullut rauhoittavia sanoja: "Kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin". Joo tottahan se on, mutta nyt on vaan sellanen olo että ääää !!!!!

Mie tiiän, että ei pitäis ajatella lopputulosta tai panikoida ensi-iltaa, mutta siihen on aikaa alle kolme viikkoa. Hoen päässäni mantraa: "tämä on oppimiskokemus, nauti nyt kun saa olla huono ja tehdä, ota kaikki irti"

Lisäksi mulla on jotenki aika paljon paineita, koska oon saanut ison roolin pelkästään itelleni. Kaikillahan meillä on tekemistä ja paljon, mutta kuitenkin. Pelottaa, että mie oon se heikko lenkki, jonka takia koko näytelmän "taso" laskee, että muita ärsyttää että mie oon saanu hyvän roolin enkä osaa tehä sitä. Pelottaa, että jään tähän lukkoon. Pelottaa, että tää haaste on mulle liian suuri. Tiiän, ettei noin ajatella, enkä hirveen usein oo aiemmin ajatellutkaan.

Oon viimeaikoina vinissy omasta jumistani ihan liikaa. Se ei kuitenkaa vie mihinkää. 

Jotenkin tuntuu, ettei ole edes aikaa tehdä sitä roolityötä. Illat menee hyvin nopeesti markkinointihommissa, paitojen kanssa, on aikidoa, valotyöpajaa ja tällähetkellä mulla menee hirveesti energiaa ihan siihen, että vaan panikoin. Ja sit väsyttää, sillein ettei ajatus edes liiku.

Nyt tuntuu siltä, että alkuun olisi pitänyt olla paljon tehokkaampi. Mun tekemistä kyllä söi alkuun se, että mun piti olla myös yksi Irinoista. Ja olisin kovasti halunut ollakin, mutta se ei vaan ollut mahdollista. Vaihtojen takia ja muutenkin. Tää kuulostaa nyt kyllä selittelyltä. Mutta sitähän se oliki hehe. Jos tästä on jotain taas opittu, niin pitäis muistaa ne omat rajansa...

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Yleisesti näytelmä on hyvässä vaiheessa. Eilen oli valmistava harjoitus. Siitä näki jo hyviä kohtauksia ja paikoittain tosi hyvää näyttelijäntyötä (MINNA!+muillakin monessa kohtaa) ja ihan kaariakin. Hieman on vielä kursimista. 

Tämän panikoinnin jälkeen otan itseäni niskasta kiinni ja teen vähä duunia. Myös lepoa luvassa. 

Tässäpä vielä Andrein sisko, Maša. 

Kuva: Arttu Kokkonen

Hieman rauhoittunut Andrei,

Martta P